Jos vaikka tulisi kevät

Useana päivänä on ollut melkein inhimillinen ilma. Luulin jo että pääsisi nauttimaan keväästä. Ajoittain kyllä, mutta tuulessa on vielä epäinhimillisen raaka henki.

Kevät näkyy myös mieheni työssä. Yksinäisiä viikonloppuja ja viikkoja on luvassa vielä monta, aivan liian monta... Välillä tunnen niin hirvittävää epätoivoa että tekisi mieleni juosta tästä asunnosta ulos, karkuun, jonnekin mahdollisimman kauas. Vastuu on liian suuri, taakka liian raskas. Pelkään.

Pelkään musertuvani. Pelkään että luovutan. Samalla tiedän ja tunnen olevani vahva, vahvempi kuin koskaan ennen elämässäni.

Riittääkö se?

Omituiset otukset

Viimeisin kiertävä suosikkihaaste on tainnut olla tämä "listaa omituisuutesi". Minusta se oli kauhean hankala tehtävä. Toisaalta tekee mieli olla raa'an rehellinen ja kertoa kaikki, toisaalta taas omat "perversioni" ovat omiani, ei kenenkään muun, ja niistä menee hohto jos kerron ne kaikille.

Vai mitä?

**********

Talvi yllätti ihan tosissaan. Olin jo tuudittautunut siihen luuloon ettei kovia pakkasia enää tule. Olisihan sitä pitänyt muistaa - kuten lähes joka vuosi aikaisemminkin - että tammi-helmikuun aikana helvettikin voi jäätyä viikoksi.

Ja nyt vituttaa kun ei keksi muuta kitisemistä kuin sää. Viime viikkoina olen hukannut kirjoitusintoni jonnekin huitsin tiedätte minne. Päivisin päässä pyörii jos jonkinlaista aihetta, pohdintoja ja kysymyksiä, mutta kun ilta tulee, lapset nukkuvat ja pääsen vihdoinkin koneelle en enää jaksa ajatella mitään syvällistä. Väsyttää ihan liikaa.

Taidan mennä nukkumaan.

Susia Hämeenlinnassa

Veljeni ja isäpuoleni olivat olleet Hämeenlinnan lähettyvillä katsomassa rallia ja he olivat nähneet tienposkessa kaksi sutta. Mitenhän harvinaista tällainen on?

Pelottavaa, kun joskus luin lehdestä, miten eräs rautahermoinen nainen oli pelastanut koiransa suden hampaista. Nainen oli nähnyt suden vievän koiran hampaissaan kotipihasta ja oli hypännyt autoon ja seurannut sutta muutaman kilometrin. Susi oli jossain vaiheessa hävinnyt jo näköpiiristä, mutta nainen ei antanut periksi, vaan astui ulos autosta ja seurasi jälkiä kukkulan taakse, mistä hän löysi koiransa elossa. En tiedä, oliko susi häiriintynyt naisesta vai miksi se oli jättänyt koiran henkiin.

Vaikka susia ei Salossa ole tiettävästi nähty, niin joskus tulee mieleen metsässä, että jos susi nappaisi koirani kurkusta mukaansa. Se olisi kyllä jotain ihan hirvittävää. Kamalaa edes ajatella.

Tekisin varmasti kuten nainen ja lähtisin perään! Minun koiriani ei yksikään susi syö.

Muutoksia

Ulkoasua on hieman muutettu ja ehdotuksia tai kritiikkiä otetaan vastaan.

Ulkoasusta

Pitäisikö synkähköä ulkoasua muuttaa? Ehdotuksia?

Jotain tapahtuu

Olen koulun penkillä taas, tällä kertaa autokoulun... Uskomatonta mutta totta, joudun luopumaan periaatteestani ja hankkimaan sen vietävän kortin. No, eihän tämä ole vasta kuin kolmas josta luovun. Ensimmäiset kaksi olivat "en ikinä mene naimisiin" ja "en milloinkaan hanki lapsia".

Nyt tapahtuu muutenkin elämässä niin helkutisti ettei ole tosikaan. Sen kyllä huomaa: en ole juuri ehtinyt päivittää blogejani. Tällä hetkellä tosin tuntuu siltä ettei ole juuri mitään sanottavaakaan.

Kokemus on osoittanut että olen parhaimmillani tällaisen hässäkän keskellä. Minulla on luontainen taipumus ottaa ohjat käsiini tiukan paikan tullen.

Ihanaa, ei jää aikaa edes kaamosmasennukseen!

Kaikkea paljon ja yhtä aikaa

En ole pitkään aikaan kirjoitellut tänne, koska kaikki aika on mennyt omaa kotisivua tehdessä ja toista suunnittellen. Jos nyt jotain kirjoittaisin.

Läksin aamulla reippaasti keskustaan ostoksille ja mukaan tarttui kaikkea hygieniatuotteita, kuten hammasharja, partateriä, muotoilugeeliä hiuksiin sekä partaan, koirille luut ja safkaa. Hain vihdoin toisen maihinnousukenkäni pois suutarista. Nyt voin taas harrastella omia fetissejäni. No ei kai. Olen maksellut laskuja ja touhunnut kaikkea yhtä aikaa. Vielä pitäisi ruokkia koirat ja siivotakin jossain välissä sekä tehdä ruokaa.

Painajainen-Alptraum

Yöllä kello oli 0.32 heräsin ja olin ihan kauhuisaani.Näin painajaista,jossa olin jossain huoneessa ilman ikkunoita ja nousin sängystä ylös kun joku nuori mies,joka esintyi mustana hahmona,puukotti mun niskaan että tunsin tuska ja kova kipua.Samassa hetkessä heräsin ja luulin kämpässä olsisi vieras däämooni siis sama puukottaja kuin unissa.Mulla oli aivan paha olo että joutuisin melkein vessaan oksentamaan,mutta onneksi ei ole käynyt ihan näin.
Se on nyt 3 kerta että näin sellaiset painajaiset,joissa joutuin joka kerta puukottajan uhriksi.

Olen vähän huolestunut,vaikka uni on vain uni.